Motivaatio kasvaa!

Heippa! Mun innostus tässä projektissa ei oo lopahtanut, vaikka en oo täällä kerennyt käydäkkään muutamaan päivään! En oo kerennyt kuvailla edes hirveesti mun ruokia. Viikonloppuna tuli vähän sorruttua joihinkin juttuihin, mutta ei niin pahasti, että mun pitäs sitä enää murehtia... Yleisesti ottaen on mennyt hyvin.

Tänään olen ollut niin reipas, että oikeasti olen ylpeä itsestäni. Monet varmaan tietää sen, että mää oon jatkuvasti väsynyt, mutta oon viimeaikoina huomannut, että oon virkeämpi enkä simaha sohvalle heti töiden jälkeen.. Luulen, että sillä on myös vaikutusta, että on ulkona valoisampaa.. ja sillä varmasti eniten, ettei verensokerit heittele eestakas enää, kun roskaruoka on jäänyt... Mutta siis siitä tämän päivän reippaudesta, niin pitkän työpäivän jälkeen siivosin kotona melkeen pari tuntia, pesin pyykkiä, tein salaattia ruuaksi ja tein sen verran, että huomiseksi on töihinkin.

Salaatissa on siis kurkkua, tomaattia, ananasta, fetaa ja kananmunaa.

  ja kaiken sen touhuamisen jälkeen jaksoin lähtä lenkille Marjon kanssa. Voin kertoa, että en oo käynyt oikeasti lenkillä yli vuoteen.. Enkä sillonkaan kunnon lenkillä, että olis pahemmin hengästynyt. Mulla on kertynyt tuota ylipainoa sen verran, että lenkkeily tuntuu tosi raskaalta.(Toki penikkatauti jalassa on vaikuttanut myös asiaan) Mutta nyt käveltiin reipasta kävelyä vähän päälle 5 kilometriä! Oon oikeesti tosi ylpee itsestäni! Sen jälkeen kotiin tekeen vielä vähän vatsalihaksia ja sitten venyttelyä.

Tässä sitten kuva mun iltapalasta. Vihreää teetä, omena ja ruisleipää.. Söin vielä toisenkin puolen ruisleivästä , Kun jäi nälkä.

 Mutta tiiättekö mikä anto taas lisäpotkua mulle tähän laihuttamiseen ja innosti lähtemään sinne lenkille? Se, että tänään saapu mun kotiin puntari!

Oon käynyt puntarilla viimeksi varmaan vuosi sitten ja oon siitäkin lihonnut taas tosi monta kiloa! Oikeasti järkytyin suuresti, mutta en ahistunut siitä, vaan se sai todella taas tajuamaan kuinka mun on tehtävä töitä tän asian eteen! Laskin mun painoindeksin ja sen mukaan mää kuulun ryhmään: Vaikea lihavuus.
Oon kovasti koittanut miettiä mun vartaloa ja oon yrittänyt olla armollinen itseäni kohtaan, etten häpeäis itseäni niin paljon,  mutta se, että oisin armollinen, ei tarkota, etten vaatisi iteltä sitä muutosta ja nimenomaan oman terveyden kannalta, eikä pelkästään ulkonäön takia. Tiedostan oman tilanteeni pelottavan hyvin ja kyllähän se kirpasee, mutta se lisää motivaatiota! Toisekseen, suhtaudun tähän kaikkeen paljon terveemmin, kun moneen vuoteen! Huippua!